The WordPress.com stats helper monkeys prepared a 2012 annual report for this blog.
Here’s an excerpt:
600 people reached the top of Mt. Everest in 2012. This blog got about 7 300 views in 2012. If every person who reached the top of Mt. Everest viewed this blog, it would have taken 12 years to get that many views.
Blogi on jäänyt kokonaan huomiotta, eikä varsinaisesti yllättäen koska blogin aihe pyöri niin selvästi Hongkongin ympärillä, enkä valitettavasti ole enää kyseisessä kaupungissa. Suomessa olen ollut pian kaksi kuukautta, ja onhan tuo ollut erilaista. Suomi on ollu samalla tuttu ja vieras, ja sopeutuminen tänne on tuntunut yllättäen vaikeammalta kuin mitä sopeutuminen Hongkongiin tuntui. Kaipaan ihmisvilinää, ihmisiä joiden kanssa viettää aikaa, sitä että joka päivä voi lähteä jonnekin uuteen ja eksoottiseen paikkaan, ja huomaan jopa kaipaavani sitä kamalan järjetöntä lämpötilaa ja kosteutta mistä tuli pari kuukautta kärsittyä.
Toki Suomessakin on puolensa, elämä on paljon helpompaa kun asioiden hoitaminen käy suomeksi. Rakkaat ihmiset ovat suhteellisen lähellä, ja ruokakin on jokseenkin tuttua. 😀 Hirveä kesäsää ja sääskien/mäkäräisten määrä vaan tuntuvat mielessä moninkertaistuvan, ja tuntuuhan tämä kotikylä vähän pieneltä välillä. Kesä on silti sujunut ihan mukavasti, juhannuksen aikaan tein reissun Tuan luokse Savonlinnaan ja Jyväskylään ystäväni luo, ja nyt olen ollut reilun kuukauden kesätöissä, mikä on ollut kivaa.
Tiedossa on jotain mukavaa odotettavaa, elokuun lopussa suuntailen pienelle reissulle Helsinkiin kaverin kanssa. PSOAS myös myönsi minulle soman yksiön yliopiston lähellä, joten mulla on jälleen koti syksyksi! Lisäksi odottelen opiskelujen alkua yllättävällä innolla, mitä nyt olen ihan varma että olen unohtanut kaiken historiasta kun edellisestä käydystä historian kurssista on jo yli vuosi aikaa… Mutta eiköhän se siitä taas suttaannu. Kiinan kieleen tartun taas uudella innolla syksyllä, unohdettuani kaiken viime keväänä oppimani. 😀
Mulla on edelleen mielen kätköissä säilöttynä juttuja joista pitäisi tänne kirjoittaa, esimerkiksi kasa Disneyland- kuvia odottaa julkaisuaan. Joten enköhän mie tänne vielä palaile, ainakin tallentaakseni Hongkong- muistot parhaan kykyni mukaisesti. Sitä ennen, mikäli jollekkin on tullut mieleen jotain kysyttävää Hongkongista, vaihdosta, Aasiassa reissaamisesta tai vaikka paikallisista ruuista, vastaan mielelläni kommenttiboksiin jätettyihin kysymyksiin! Ilahduttavaa muuten huomata kuinka täällä blogissa kävijöitä riittää siitä huolimatta, etten enää säännöllisesti päivittele.
Kuulemisiin!
Viimeinen kokonainen viikko Hongkongissa alkoi oikein kauniina ja aurinkoisena, joten suuntasimme Tuan kanssa yhdelle Hongkongin tunnetuimmista nähtävyyksistä eli Tian Tanin buddhalle. Big Buddhanakin tunnettu patsas kohoaa Lantaun saarella Ngong Pingillä, se on 34 metriä korkea ja yksi maailman isoimmista buddha-patsaista. Halusin mennä patsaalle Ngong Pingin cable cartilla, eli gondolihissillä. Matka kesti reippaat parikymmentä minuuttia ja maisemat olivat huikeat, kehotan ehdottomasti kokeilemaan jos sinne päin joskus eksyy. Gondolihissiin oli toki reippaanlaisesta jonoa, ja seurassamme ollut mies näytti kärsivän kovasta korkeanpaikankammosta koska ei juuri silmiään aukaissut matkan aikana. Eli ei sovi korkeanpaikankammoisille (kopissa oli vielä lasilattia!) mutta muille varmasti hieno elämys!
Alkumatka Tung Chungista kohti Ngong Pingiä.
Tuommoisissa kopeissa se matka taittui.
Reippaampi kulkija olisi kävellyt tuon matkan polkua pitkin. Kuvasta voi bongata myös Buddhan!
Itse Ngong Ping oli turistikylä puhtaimmillaan, mutta Big Buddha kohosi sen laitamilla oikein komean näköisenä. Patsaalle päästäkseen piti kiivetä reippaat 200 rappusta, mutta se oli aika kevyt reippailu verrattuna 10,000 buddhan luostarin portaisiin. Ylhäältä oli aivan huikeat näkymät Lantaun saarelle, eipä siellä ollessa olisi uskonut olevansa vielä Hongkongissa joka yleensä kuvataan vilkkaaksi metropoliksi. Pidimme eväshetken ylhäällä ja kiersimme buddhan ympäri, nautiskellen kauniista säästä ja maisemista.
Buddha näkyy jo.
Ja siinähän se nököttää!
Po Lin Monastery ja komeat maisemat.
Vakioksi tullut turistiposeeraus.
Laskeuduttuamme patsaalta pyöriskelimme vielä matkamuistomyymälöissä odotellessamme bussia joka veisi meidät Tai O:n kalastajakylään. Tai O on söpö, aika pieni kylä Lantaun lounasosissa ja siellä on vielä nähtävissä perinteisiä, osaksi veden päälle rakennettuja taloja. Kovin paljon erilaista nähtävää Tai O:ssa ei kuitenkaan ollut, mutta kiertelimme ja kävelimme ympäriinsä ja mie pääsin ihmettelemään paikan hiljaisuutta, samanlaiseen hiljaisuuteen en ollut missään muualla Hongkongissa törmännyt. Takaisin Tai O:sta lähdimme bussilla joka kierteli ja kaarteli ympäri Lantauta ja antoi samalla mahdollisuuden ihastella maisemia. Loistoreissu, mahtava sää tietysti kruunasi päivän.
Tai O:n taloja.
Eihän se mennyt ihan suunnitelmien mukaan että olisin tänne viime viikon lopussa jaksanut kirjoitella, viikko vierähti edellisestä kerrasta. Ja viikko sitten keskiviikkona pakkasin viimeiset kamani ja lähdin lentokentälle, josta lento Suomeen lähti puoli yhden aikoihin yöllä. Heti kentällä pääsin jo kuulemaan suomea kahvilassa kun kaksi suomalaismiestä suuren ääneen kertoilivat juttujaan, ja olihan se aika hassua kuulla Finnairin lennon kuulutukset suomeksi jo kentällä odottaessa koneeseen pääsyä.
Hiukan ongelmia mulla oli matkatavaroiden kanssa, rinkka painoi kevyet 27 kiloa kun se kentällä punnittiin, sallitun painon ollessa 23 kiloa. Toki jos olisin 80 euroa halunnut maksaa, olisin saanut tuon isomman lastinkin mukaan ottaa. Pihi ihminen kun olen, päätin kuitenkin ”hiukan” uudelleen pakata ja lopputulos olikin että rinkan paino jäi alle 23 kilon kun taas käsimatkatavaroihin tullut reppu painoi kevyet 13 kiloa. Plus käsilaukkuni, joka lähenteli varmaan viittä kiloa.
Suomeen kuitenkin päästiin onnellisesti, matkalla ei tosin tullut paljon nukuttua vieressä istuneen puheliaan filippiiniläispojan ansiosta. Helsingissä odottelin Oulun lentoa kuutisen tuntia, ihmettelin yleistä rauhallisuutta ja suomalaista töykeyttä ja koitin pysytellä hereillä parhaani mukaan. Matka jatkui sitten Oulun kautta viikonloppuna Rovaniemelle, josta maanantaina vihdoin sitten kotiin Enontekiölle. Jet lag on selätetty, tottuminen valoisiin öihin ja viileähköön säähän ovat vielä vähän vaiheessa. Koska Hongkongiin on kuitenkin mukava palata muistoissa, kirjoittelen seuraavaksi reissustamme Big Buddhalle ja Tai O:n kalastajakylään.
Viimeinen päivä Hongkongissa. En ole ihan täysin sisäistänyt lähtöä, mutta välillä on tullut hetkiä jolloin haikeus on vallannut mielen kun olen tajunnut että pian joudun sanomaan tälle paikalla hyvästit. Ihmisiä on tullut hyvästeltyä pikku hiljaa matkan varrella, eikä Hongkong tietystikään ole sama paikka ilman heitä. Olen silti onnistunut pikkuisen rakastumaan tähän kaupunkiin, ja se tunne minkä saa kun tietää mitä tekee ja minne menee on voittamaton. Ihan kuin tästä olisi omalla tavallaan kotikaupunki tullut.
Suomeen palaamisessa odotan eniten rakkaiden ihmisten näkemistä. Sen sijaan hintatasoa tai säätä en kaipaa, saa nähdä millaista on palata kotiin jos siellä lämpötila pyörii lähellä nollaa. Vaikka olen jatkuvasti valittanut täällä vallitsevasta säästä, mikä on siis sekä kuuma että kostea, niin viimeisen viikon ajan Hongkong on kyllä antanut parastaan, aurinkoiset päivät olivat upeita eikä edes sadepäivinä ilma tuntunut niin tukahduttavalta miltä se vielä reilu kuukausi sitten tuntui. Joten äkkiäkös se aika kultaa muistot ja kaikki Hongkongissa vietetyt päivät olivat vain täynnä auringonpaistetta ja lämpöä.
Yllä olevat kuvat otettu ympäri Hongkongia eri paikoista. Seuraavan kerran kuullaankin sitten Suomesta, palailen loppuviikosta kertoilemaan viime viikon turistikohteista joissa tuli käytyä. Stay tuned!
Paljon mulla ei ole tällä hetkellä sanottavaa, olen viime päivinä kuljeskellut Hongkongin katuja ja koittanut painaa asioita ja paikkoja muistijälkeeni. Olen järjettömän kiitollinen että sain kokea tämän vaihtokevään, tämä on ollut niin sanotusti elämän parasta aikaa. Kiitos kaikille ihmisille jotka kohtasin ja jotka tekivät keväästä niin mahtavan. Ja kiitos Hongkong, minä palaan vielä.
Matka jatkui Pekingistä kohti Shanghaita, tällä kertaa yöjunan soft sleeper- hytissä joka oli kyllä aika luksus. Saatiin olla koko yö kahdestaan kun yläpedeille ei tullut ketään, ja hytissä oli kaiken hyvän lisäksi vielä telkkaritkin molemmille. Aamulla oltiin aika hyvissä ajoin Shanghaissa ja suunnattiin heti lipputiskille ostamaan lippuja keskiviikon Hongkongin junaan. No eihän se mennyt niin kuin Strömsössä, lippuluukun naishenkilö sanoi junan olevan ihan täynnä ja seuraavan mahdollisuuden olevan vasta seuraavana maanantaina. Vähän hämmentyneenä lähdettiin sitten metsästämään taksia, ja sain uskoni palautettua kiinalaisiin taksikuskeihin, tämä käytti mittaria ja hinta pysyi kohtuuden mitoissa.
Hostelli tuntui Pekingin jälkeen vähän rähjäiseltä ja muutenkin kummalliselta, mutta hyvin siellä tuo vähäinen aika pärjättiin. Tavaroiden asettamisen jälkeen suuntailtiin etsimään lähintä turisti-infoa, hostellin henkilökunta kun ei ollut kovinkaan ajantasalla mistään paikallisuuksista kuten matkatoimistoista tai edes siitä mistä löytäisi englanninkielisen kartan. Onneksi muilla asukeilla oli antaa vinkkejä, ja niinpä suuntailimme sitten Yu Gardeneille. Väliltä bongasimme matkatoimiston joka lupasi hommata meille liput Hongkongin junaan. Yu Gardenista löytyi sitten info ja kartta, ja infon tyttö kertoi meille myös mistä löytää nettikahvilan. Näissä touhuissa se päivä hurahtikin, ja nähtävyydet jäi suosiolla tuleville päiville.
Meidän luksushytti.
Shanghaistakin löyty leveitä katuja.
Paikallisten Citymarketti.
Yu Gardenin turistialuetta.
Vaikka hostelli muuten ei mikään elämys ollutkaan niin ainaski sänky oli hieno!
Seuraavana päivänä suunnattiin kaupungille käytännössä opaskirjan mukaan, mitä nyt välillä yritettiin hakea ne luvatut Hongkongin junaliput joita ei yllättäen oltu saatu varattua junan ollessa täynnä. Onneksi meille sitten ehdotettiin Shenzheniin menoa, eihän tällaiselle lahopäälle ollut tullut pieneen mieleenkään että tuohon rajan taaksehan pääsee ihan samalla lailla kun tänne Hongkongiinkin. Ostimme siis liput kohti Shenzheniä, mikä valitettavasti lyhensi Shanghaissa oloaikaa junan lähtiessä jo puolelta päivin keskiviikkona.
Lippujen hankinnan jälkeen kävelimme joen rantaa pitkin Bundille, ja olihan se hienon näköistä seutua. Molemmat puolet joesta oikeastaan, ihastuin tosissaan Shanghain arkkitehtuurin monimuotoisuuteen. Bundista poikkesimme kahville kuuluisaan Peace- hotelliin ja päivittelimme kalliita hintoja. Kunnes tajusimme että ne ovat hädin tuskin Suomen kahvilahinnoissa. Kiina alkoi vaikuttaa ajatuksiin… Jatkoimme kävelykierrosta Nanjing Roadin ostoskadulla, kierähdimme People’s Squaren puutarhan kautta (Pekingin Tian Tan pilasi puutarhat iäksi, nyt kaikki tuntuu tooosi pieniltä) ja päädyimme haahuilemaan tuntikausiksi molempien suosikki shoppailupaikkaan, kirjakauppaan. 😀 Illallisen kautta hostellille, ja samalla kertaa tuli testattua ensimmäisen kerran Shanghain metroa.
Joen moderni puolisko.
Ja the Bundin puoli.
Nanjing Lu, eli kauppoja toisensa perään.
Viimeinen kokonainen päivä olikin sitten ohjelmaltaan hiukan hajanaisempi. Ensin suuntasimme paikalliseen Aquariumiin katselemaan kaloja, ja katseltavaa siellä riittikin. Ja siellä pääsi 150 metriä kulkemaan akvaarion alla putkessa, mikä oli aika hienoa. Sitten suuntasimme Kiinan muurin reissulla tapaamme ruotsalaistytön suosittelemaan kohteeseen eli feikkimarketille. Nimensä mukaisesti paikka oli täynnä feikkituotteita, mutta kumpikaan ei ollut valikoimasta erityisen innostunut, joten lähdimme sitten kiertelemään ranskalaiskortteleita, joissa kehittelimme ajatusleikkiä talonostosta. Paikan puisto oli oikein söpö (mutta pieni!) ja palloilimme sitten alueella pimeäntuloon asti.
Meduusat oli hienoja!
Ranskalaiskortteli oli kuin aivan oma maailmansa keskellä Shanghaita.
Keskiviikkona meidän piti jo hyvissä ajoin suuntailla kohti juna-asemaa, ja kokonaisuudessa matka Shanghaista Shenzheniin kestikin sen 19 tuntia. Mulla matka kului pääasiassa torkkuessa, olin onnistunut nappaamaan nuhan ja olo oli jossain vaiheessa ehkä hiukan kuumeinenkin. Olimme puoli kahdeksan tienoilla Shenzhenistä, ja aamupalan jälkeen hyppäsimme metroon joka kuljetti meidät takaisin Hongkongiin.
Kiinan maaseutua junasta katsottuna.
Kaikenkaikkiaan reissu oli todella antoisa, Shanghai ehkä olisi vaatinut vielä päivän tai kaksi enemmän jotta siitä olisi saanut paremman käsityksen. Junamatkailu Kiinassa oli ihan huippua, mikäli vielä Kiinaan palaan, reissaaminen maan sisällä tapahtuu varmasti junaa käyttäen. Reissun jälkeen ehti hetken rentoilla mutta kuluva viikko on mennyt kiitäen paikasta toiseen, luultavasti juttua riittää Suomeen paluun jälkeiseen aikaan.
Niin, paluu lähenee uhkaavasti, lento lähtee Hongkongista 31.5. yhden aikoihin yöllä. Enää vajaa viikko! Mihin se aika on oikein mennyt…
No niin, josko se juttu taas jatkuis. Ensimmäisenä kokonaisena Pekingin päivänä lähdettiin aluksi kiertelemään omaa naapurustoa, jossa tosiaan riitti nähtävää vähän pidemmäksikin aikaa. Pikkukatuja seikkaillessa näki vilauksen ”oikeaa” elämää, ja sen jälkeen tuli sitten tsekkailtua naapuruston kaupat. Luonnollisesti mukaan lähti jo jokunen juttu ensimmäisellä kierroksella, ja ainakin tee-kauppa oli semmoinen johon piti palata vielä myöhemminkin uudestaan. Illaksi meillä olikin sitten astetta kulttuurillisempaa ohjelmaa kun menimme katsomaan Pekingin oopperaa. Esitys oli yllättävän hauska, vaikk hiukan huomiota jakoi kun ei osannut aina päättää seuratako tekstitystä vai mitä lavalla tapahtuu. Illan uusiin kokemuksiin kuului myös riksakyyti.
Meidän naapurustoa.
Naapurustoa vähän eri puolelta.
Pekingin oopperaa.
Seuraava päivä omistettiin sitten naapuruston suurille nähtävyyksille eli Tiananmenin aukiolle sekä Kielletylle kaupungille. Tiananmenin aukio oli tietysti suuri, mutta jotenkin olin kuvitellut sen vieläkin isommaksi. Maoa emme käyneet kumartamassa mutta nautiskelimme Kiinan matkailumainoksista naurettavan isoilta kankailta keskellä Tiananmeniä. Kielletty kaupunki oli luonnollisesti upea paikka, paljon turisteja, jotka yrittivät kurkotella parhaansa mukaan nähdäkseen suljettuihin sisätiloihin. Satuimme paikalle samaan aikaan myös jonkun arvohenkilön kanssa (parikymmentä turvamiestä ympärillä kertoi kyseessä olevan tärkeämpi tyyppi), mutta itselleni tärkeimmät tilanteet olivat luonnollisesti ne joissa pääsin olemaan oman elämäni filmitähti. Eli silloin kun huomasin jonkun salakuvaavan minua tai joku tulee pyytämään minut kuvaan mummonsa kanssa ”who likes foreigners”. 😀 Kiinassa sitä huomaa olevansa tuijotuksen kohteena vähän väliä, mikä nyt entisestään kasvatti vainoharhoja että katseleekohan tuokin tyyppi. Illallisen söimme naapuriravintolassa, valtavan hyvää mutta juntit suomalaiset eivät ottaneet ravintolan erikoisuutta eli Pekingin ankkaa. Korjasimme virheemme parin illan jälkeen.
Maon mausoleumi, vartija ja sosialistista taidetta, oletan.
Olihan se aika iso aukio.
Pitihän se ottaa kaverikuva Maon kanssa.
Ja luonnollisesti myös turistikuva Kielletyssä kaupungissa.
Kaupunki jatkui ja jatkui…
Onneksi illalla saatiin aivan huippuja herkkuja. Vähän liikaakin.
Yksi päivä kului lähes kokonaan Beijing 798 Art Districtillä luuhaillen, mutta Tuan rakkoisat jalat alkoivat kipeytyä niin pahasti että seuraavina päivinä piti ottaa rennommin. Kävimme yhdessä Ritanin puistossa, mutta itsekseni seikkailin Olympic Parkiin ja kiertelin lähialueita. Toiveissa oli että Tuan jalat paranisivat niin että pääsisimme ennen Pekingistä lähtöä yhdessä muurille. Onneksi perjantaina tilanne oli jo niin hyvä, että hyppäsimme hostellimme järjestämän bussin kyytiin ja suuntasimme kohti Kiinan muuria. Vierailimme Mutianyun kylän vieressä sijaitsevalla muurin pätkällä noin 70 kilometrin päässä Pekingistä. Päivä sattui harmiksemme olemaan Pekingin reissun ainut sateinen päivä, mutta ei se kokemusta suuremmin haitannut. Muuri oli vaikuttava, jälleen saa viivata yli jonkun kohdan ”once in a lifetime”- listasta.
798 Art Districtin portilla.
Tämmöisiin tyyppeihin siellä taidealueella saattoi törmäillä.
Olihan se iso Linnunpesä!
Ja tv-talon rakennuksessakin oli käytetty luovuutta.
Ritanin puisto oli kaunis. Ja sieltä sai hyvät mojitot!
The Great Wall.
Ja jälleen yksi innokas turisti.
Viimeisen päivän kuluttelimme kierrellen Tian Tanin eli Taivaallisen Temppelin puistoa, pääsimme kuulemaan muun muassa kiinalaista kuorolaulua ja se oli kyllä hienon kuuloista. Eksyimme myös vahingossa ravintolaan jossa molemmat saimme omat hot pot- annoksemme, ja olihan se ihan hyvää pitkästä aikaa! Illalla lähti sitten yöjuna kohti Shanghaita, josta seuraavassa osiossa lisää. Kuvia laittelen varmaan myöhemmin enemmän, lisää saa tietää kysymällä!
Eli Kiinasta on palattu. Eilinen meni lähinnä matkasta toipuessa, tänään jaksoi taas lähteä katselemaan mitä kaupungilla näkyi. Valitattavasti Hongkongin ilma on edelleen kuuma ja kostea, fakta joka ehti unohtua Kiinan lämpimän kuivista tuulista nauttiessa. Mutta koska koko ajan tihkuttaa, kukaan ei osaa sanoa onko sitä märkä hiestä vai vedestä, eikö niin?
Kokonaisuudessaan matkaan meni aikaa lähes kaksi viikkoa, lähdimme perjantaina ja tulimme pari viikkoa myöhemmin torstaina takaisin. Matkareitti oli niinkin yksinkertainen kuin Hongkong-Peking-Shanghai-Hongkong. Välillä meinasi tulla mutkia matkaan, ja sen verran tulikin että lopullinen reitti muodostui lopun osalta Shanghai-Shenzhen-Hongkong, mutta tuo nyt ei iso mutka ollut. Kaikki matkat taitettiin junassa, ja täytyy sanoa että kaikenkaikkiaan junamatkailu Kiinassa on kyllä harvinaisen mukavaa. VR, otahan oppia!
Junamme lähti siis 4.5 (piti tarkistaa oikein kalenterista kun viime päivät on ollut sekä päivämäärät että viikonpäivät vähän hukassa…) vartin yli kolme iltapäivällä Hung Homin asemalta Kowloonista kohti Pekingiä. Mulla oli luonnollisesti ihan liikaa tavaraa matkassa, mutta kaikki mahtui mukaan junaan. Olimme ostaneet alapedit 6 hengen hard sleeper hyteistä, jotka olivat ovettomia pedillisiä hyttejä. Peitto, tyyny ja lakanat tulivat talon puolesta, joten hyvinhän siinä pötkötteli tuon välin. Matka-aika oli semmoiset 24 tuntia, ja tuosta ajasta nukuin noin 14 tuntia. Uni ei ollut laadullisesti kovin hyvää mutta nukuinpahan kuitenkin. Jostain kumman syystä junissa pauhaa mitä ihmeellisin musiikki, kunnes kymmenen aikaan junaemännät kiertävät vetämässä verhot kiinni ja sammuttavat valot. 😀 Kävimme Tuan kanssa tutustumassa myös junan ravintolavaunuun, jonka muu asiakaskunta koostui pääasiassa junan työntekijöistä. Liekö hinnat sitten kalliit kiinalaisille vai mikä syy sitten olikaan, paikalliset pysyivät hyteissä ja käytäville ryystämässä kuppinuudeleita.
Erittäin informatiivinen kuva, I know, mutta kyseessä siis epätoivoinen yritys kuvata edes jotain osaa junasta.
Junassa sai Olympia-henkistä Coca-colaa. Toivon vain että tämä on painos joka on tehty Lontoon Olympialaisia varten eikä Pekingin…
Syötiin ravintolavaunussa. Olen alkanut ottaa kuvia lähes joka ruuasta, mutta jotta tästä ei nyt tulisi päiväkirjaa siitä mitä syön mikäkin päivä, jätän kuvan julkaisematta.
Pekingiin saavuttiin sitten noin 24 tuntia lähdön jälkeen, eli lauantai-iltapäivänä. Pekingin läntinen juna-asema oli yllättävän iso kompleksi, passintarkastuksen jälkeen kun pääsimme ulos meillä meni jokunen hetki ennen kuin onnistuimme löytämään virallisen taksipylvään. Koska en ole kovin hyvä neuvottelemaan hinnoista, vannoin sen taksimatkan jälkeen ettei koskaan enää Kiinassa taksilla. No, se suunnitelmahan ei sitten pitänyt mutta asiasta lisää myöhemmin. Meidän hostelli sijaitsi Qianmenin alueella eli ihan kivenheiton (piiiiitkän kivenheiton) päässä Tiananmenin aukiosta. Hostellin nimi oli 365inn ja paikka oli ihan huippu, jos suunnitelmissa on suunnata Pekingiin niin voin suositella tuota paikkaa. Toki erittäin länkkäri-keskittynyt mutta hyvällä sijainnilla, siistillä huoneilla ja mahtavalla henkilökunnalla varustettua paikkaa ei kannata länkkäreiden pelossa vältellä. Ja aulassa sijaitseva baari/ravintolakaan ei ollut miinus. Pientä hehkutusta ilmassa, mutta tämä nyt sattui olemaan yksi hinta-laatusuhteiltaan parhaimmista hostelleista joissa oon ollu joten jaan ilosanomaa muillekin.
Ensimmäisenä iltana ajateltiin kierrellä lähistöllä, katsottiin kartasta että Wangfujingin ostoskatu ja iltamarketti on ihan tuossa huudeilla, joten lähdettiin käpsyttelemään sinne hostellilla ruokailun jälkeen. Virhe! Pekingissä mikään ei ole ihan lähellä, kartassa noin kolmen kadun päässä oleva ostoskatu oli reippaan kahden kilometrin kävelyn jälkeen edessämme. Eihän siinä jaksanut kuin väsyneenä kierähtää Mao-lautasia etsimässä ja lähteä takaisin vaeltamaan. Ensimmäisenä iltana sitä tajusi että kadut Pekingissä on piiiiiitkiä ja leveitä. Ja kävelijä on yleensä sitä alinta kastia kun tiellä kulkemisesta puhutaan. Mutta tulipa iltalenkkeiltyä. Sen jälkeen ei jaksettukaan tehdä muuta kuin ottaa juomat aulabaarissa ja mennä nukkumaan. 😀
Kuvan perusteella näyttää ihan siltä että me oltais asuttu jossain punaisten lyhtyjen alueella. No ei asuttu.
Maisemia matkan varrelta, välillä piti pysähtyä kuvaamaan ku meinas uskoa loppua iltatorille pääsemisen kanssa.
Surkea yritys havainnollistaa pimeässä likaisella kameran linssillä Pekingin teiden pituutta ja leveyttä.
Huh, juttu jatkuu tulevaisuudessa, varmaan loputtomiin, jos oon jo yhden päivän tapahtumista saanu näin paljo kirjoitettua…
Terveiset Pekigista, ollaan taalla nyt vietetty aikaa lauantaista lahtien ja Shanghaihin suunnataan sitten tulevana lauantaina. Junamatka meni oikein mukavasti, lukuunottamatta oisia herailyja nukuttua tuli semmoiset 14 tuntia! Peking on kovin erilainen verrattuna Hongkongiin, taalla ilma on lamminta ja kuumaa (lue: miellyttavaa), kadut nelja kertaa leveampia kuin Honkkareissa ja ihmiset ja tavat erilaisia. Mielenkiintoinen paikka silti, taalla valimatkat ovat jotain sellaisia etta paivan aikana tulee kaveltya kilometri toisensa jalkeen melkein huomaamatta.
Kielletty kaupunki ja Tiananmen on jo omista must see- kohteistani listattu ylitse, Kiinan muurille suuntaillaan nailla nakymin torstaina. Lauantai-iltana hyppaamme sitten yojunaan joka vie meidat Shanghaihin. Sielta sitte Hongkongiin perjantaiksi. Kirjoittelen lisaa mikali The Great Firewall ei tule valiin, tahan mennessa en ole aiemmin paassyt blogiin tai Facebookiin mutta nyt jostain kumman syysta paasin tanne kirjautumaan. Kuulemisiin!
Täällä Hongkongissa asuessa on tullu ihmeteltyä kaikenlaisia pieniä ja suuria asioita. Puolet niistäkin asioista on jo unohtuneet ja osaan on tottunut niin ettei niitä osaa enää edes ihmetellä. Joitain juttuja olen kuitenkin laittanut muistiin, ja ajattelin että voisin jakaa näitä pieniä ihmetysten aiheita myös teidän kanssanne:
-Busseissa on 5 paikkaa rinnakkain, 3 oikealla ja 2 vasemmalla.
-Suihkuissa tai vessoissa ei pahemmin käsisuihkuja tunneta.
-Pikaruokaloissa ja kanttiineissakin astiat korjataan nenäsi edestä siivooja-armeijan toimesta.
-Sama siivooja-armeija tuntuu myös asuvan julkisissa vessoissa (ostoskeskukset, lentokenttä) koska vessat ovat aina tahrattoman puhtaat.
Kuinka sitä nyt osaa Suomessa omat nuudelivedet keittää kun täällä tarpeellisen veden on saanut automaatista laskemalla?
-Kaksi litraa Coca-Cola Zeroa maksaa about euron. Kuinka kalliilta Suomi tämän jälkeen tuntuukaan…
-Kun ravintolassa eteesi tuodaan juomakuppi, siinä on yleensä teetä. Tai kuumaa vettä, paikalliset eivät juuri juo kylmää vettä.
-Octopus- cardilla voi maksaa melkein missä tahansa (julkisissa kulkuneuvoissa, kaupoissa, yliopiston ruokaloissa…).
-Hongkong ei nuku koskaan, aina on jokin kioski tai ravintola auki.
Festival Walkin ostoskeskuksessa pääsee luistelemaan mihin vuodenaikaan tahansa shoppailun ohessa.
-Ihmiset raahustavat eteenpäin niin hitaasti että tätä normaalisti hitaasti kävelevää suomalaista ärsyttää väkijoukossa eteneminen suunnattomasti. Ja jostain kumman syystä Hongkongin kiivaasta tahdista tuntuu paikallisten keskuudessa olevan aina puhetta. Miten hitaasti ihmiset sitten Honkkareiden ulkopuolella kävelee?
-Kapealla kadulla tai tiellä kun vastaan kävelee kaksi ihmistä vierekkäin, kumpikaan ei väistä. En ole vielä saanut selville odottavatko he minun väistävän yksin kulkiessani vai kävelevän suosiolla päin.
-Jostain syystä autoliikenne on täällä vasemmanpuoleista, mutta kävelijät käyttävät oikean puoleisen liikenteen käytäntöjä.
Yliopistolla ihmiset tuntuvat rakastavan näitä ilmoituksia, jokaisesta tapahtumasta teetetään oma banderollinsa. Kuvasta löytyy muun muassa banderollit jossa kehotetaan äänestämään oman collegen pariskunta voittoon collegen välisessä kilpailussa. Pariskunnathan eivät ole oikeasti yhdessä vaan on valittu edustamaan collegeaan, ja kaikki halailukuvat mainoksissa ja rakkausvideot Youtubessa ovat pelkkää showta…
-Metro on tunnetaan täällä nimellä MTR, mutta kiinan tunnilla opimme että kiinaksi he nimittävät metrolinjaa rautatieksi. Ja jotta ei menisi liian vaikeaksi, subway-kyltit kaduilla eivät suinkaan tarkoita metroa vaan alikulkukäytävää…
-Ilmankosteus pyörii lähellä 90%, joten +30 asteen lämpötilan kanssa olo on kuin ulkona ollessa uisi lämpimässä vedessä. Ja tämä on silloin kun ei sada.
-Samasta syystä pyykkiä on mahdotonta saada kuivaksi ilman kuivausrumpua. Yritetty on.
Sateen jälkeen hostellin käytävät muuttuvat sateenvarjojen hautausmaaksi.
Once upon a time in Hong Kong 