Viimeinen päivä Hongkongissa. En ole ihan täysin sisäistänyt lähtöä, mutta välillä on tullut hetkiä jolloin haikeus on vallannut mielen kun olen tajunnut että pian joudun sanomaan tälle paikalla hyvästit. Ihmisiä on tullut hyvästeltyä pikku hiljaa matkan varrella, eikä Hongkong tietystikään ole sama paikka ilman heitä. Olen silti onnistunut pikkuisen rakastumaan tähän kaupunkiin, ja se tunne minkä saa kun tietää mitä tekee ja minne menee on voittamaton. Ihan kuin tästä olisi omalla tavallaan kotikaupunki tullut.
Suomeen palaamisessa odotan eniten rakkaiden ihmisten näkemistä. Sen sijaan hintatasoa tai säätä en kaipaa, saa nähdä millaista on palata kotiin jos siellä lämpötila pyörii lähellä nollaa. Vaikka olen jatkuvasti valittanut täällä vallitsevasta säästä, mikä on siis sekä kuuma että kostea, niin viimeisen viikon ajan Hongkong on kyllä antanut parastaan, aurinkoiset päivät olivat upeita eikä edes sadepäivinä ilma tuntunut niin tukahduttavalta miltä se vielä reilu kuukausi sitten tuntui. Joten äkkiäkös se aika kultaa muistot ja kaikki Hongkongissa vietetyt päivät olivat vain täynnä auringonpaistetta ja lämpöä.
Yllä olevat kuvat otettu ympäri Hongkongia eri paikoista. Seuraavan kerran kuullaankin sitten Suomesta, palailen loppuviikosta kertoilemaan viime viikon turistikohteista joissa tuli käytyä. Stay tuned!
Paljon mulla ei ole tällä hetkellä sanottavaa, olen viime päivinä kuljeskellut Hongkongin katuja ja koittanut painaa asioita ja paikkoja muistijälkeeni. Olen järjettömän kiitollinen että sain kokea tämän vaihtokevään, tämä on ollut niin sanotusti elämän parasta aikaa. Kiitos kaikille ihmisille jotka kohtasin ja jotka tekivät keväästä niin mahtavan. Ja kiitos Hongkong, minä palaan vielä.
Once upon a time in Hong Kong 
Tippa linssissä… Ihanaa kuitenki ko tulet kotia!
Pian nähdään!
Huippua ko tulet, on jo ikävä! Onneksi olet pitäny blogia, niin voit aina täältä käydä lueskelemasta, kuinka tuskasen nihkeetä HK:ssa on ollutkaan 🙂 Kohta nähdään!
Pian nähdään! ❤ Joo, täällä ne todisteet onneksi säilyy, haha.
Voi Nuppu! Varmasti haikeat lähtöfiilikset, kun niin upea kevät takana siellä. Täällä sua jo ootellaan. ❤
Mieki odottelen jo tiedän näkemistä. ❤
Ihan itkettää lukea haikeita jäähyväisiä HK:sta, ymmärrän hyvin tunteen, koska pääsin itsekin pintaraapaisuna kokemaan kaupungin monipuolisuuden. Ja aivan varmasti olet elänyt yhden elämäsi hienoimman talven, tosin emmehän tiedä, mitä elämä vielä tuo eteen. Onnellisuus on kuitenkin päällimmäisin tunne, kun saamme sinut kohta kotiin!
Mullakin on hyvä fiilis siitä että pääsee näkemään kaikki rakkaita ihmisiä, mutta Hongkongin kanssa en ollu vielä ihan valmis. Mutta ainahan tänne voi palata.
Mullaki tulee itku kohta, ku kuulostat niin haikeelta 😦 mut ihana saada sut takas Suomeen!!! 🙂 Oothan kuitenki tietonen, että täällä on tullu viimepäivinä räntää ja rakeita..? 😀
Haikeeta onki, saa nähdä millaisen itkukohtauksen saan lentokentällä. Uh, ihanaa tulla Suomen vähälumiseen kesään… Saa nähdä pitääkö ensi töikseen kaivaa toppatakki esiin.
Turvallista kotimatkaa sekä ihanaa kesää Suomen suvessa ja raikkaassa ilmassa!!!
Kiitos, mikäli kuulemani pitää paikkaansa kotiin mennessä ilma saattaa olla jopa niin raikasta että hengitys huuruaa. 🙂
Elämä on lähtemistä,jäähyväisiä,iloja.Monet asiat sisäkkäin.Tervetuloa tällä hetkellä kylmään Suomeen ja pelkäänpä,että toppatakki täytyy ottaa esille Hetassa.Hyvää kesää kuitenkin.On ollut ilo seurata raporttejasi sieltä.terv.pertti
Kiitos, mukava kun olet käynyt kommentteja jättämässä! Henkisesti jo toppatakkiin varaudun, onhan se toki vaihtelua näiden helteiden jälkeen.
Toivottavasti kotimatka menee hyvin. Nähäänpä sitte huomenna!! 🙂 ihana ko tulet viimein Suomeen, on sinua täällä kaipailtuki…
Vihdoin Suomen kamaralla! Suomi on hiljainen ja töykeä (tai Helsinki-Vantaan kenttä on) mutta eiköhän se taas iloksi muutu!:D