Perjantaina kävin pyörähtämässä ”kaupungilla” (vieläkin on vähän epäselvää miten mitäkin aluetta pitäis kutsua, kun keskusta on ehkä vähän turhan epämääräinen kattamaan suurimman osan Hongkongista…) toisen suomalaisvaihtarin Emmin kanssa. Ensimmäinen kohde oli Mong Kokissa sijaitseva Ladies Market, joka nimensä mukaisesti tarjoaa naisille kaikenlaista rättiä ja laukkua, ja tietysti aika paljon muutakin. Saattaa olla että tuolta tulee hankittua joku laukku, luontevasti ihastuinkin tietysti semmoiseen laukkuun mikä edustaa toista ääripäätä kuin sitä mitä olin etsimässä… Mukaan ei tällä kertaa kuitenkaan tarttunut muuta kuin maailman söpöin sateevarjo! Söpöydessään lyömätön, mutta käytännön tasolla vähän hankala, aukaistuani sen ensimmäisen kerran käytin kymmenen minuuttia saadakseni sen siihen kuntoon millainen se oli ennen aukaisua.
Ladies Market - Tarjolla kaikenlaista tavaraa hyvälle tinkijälle.
Hieno sateenvarjo, mutta käytännössä sen varjon tunkeminen takaisin tuonne koteloon on mahdoton tehtävä...
Ladies Marketin jälkeen suuntasimme tiettävästi maailman halvimpaan Michelin- tähden saaneeseen ravintolaan nimeltään (ehkä) Tim Ho Wan. Paikalla oli myös muita vaihtareita, ja loppujen lopuksi päädyimmekin syömään samassa porukassa. Mikä nyt ei sinällään ole kovin ihmeellistä koska paikkoja ravintolassa on 20-30 ihmiselle, ja pöydät ovat kiinni toisissaan. Jonotus oli oma operaationsa, ravintolan ulkopuolella sai jonotusnumeron käteensä ja aina edellisten asiakkaiden lähtiessä ulos tultiin huutelemaan seuraavaa vuorossa olevaa numeroa. Meidän jonotusaikammehan oli oikein kohtuullinen, ehkäpä noin 3 varttia! Ruokalistaa pystyi täyttelemään ulkona, ja ojentaa jo heti sisääntullessa tarjoilijalle.
Juu-u, tähti on saatu!
Dim sum- meiningillä mentiin, eli ruuaksi sai tilata pieniä annoksia erilaisia ruokia. Ehdottomaksi suosikiksi nousi ”baked bun with barbequed pork”, joka oli niin erikoinen makuyhdistelmä, että Suomessa tuskin olisi tullut edes maistettua. Kyseessä oli siis makean taikinan sisään leivotusta sianlihakastikkeesta, ja kummallisuudessaan aivan erinomaista. Myös muut tarjotut ruuat olivat hyviä, ja parasta kaikessa oli tietysti hinta, vatsa täyteen noin 5,5 eurolla!
Ruokaa! Possupullat oli jo nälissämme syöty, mutta kuten kuvasta näkee, muutakin oli tarjolla.
Ei ehkä ulkoapäin arvais mikä paikka kyseessä. Kävimme siis tuossa vihreätekstisessä ravintolassa.
Pyörimme vielä ruokailun jälkeen Temple Streetille katselemaan night markettia, mutta ainakaan tuona päivänä ja tuohon aikaan kyseinen market ei tarjonnut kovinkaan suuria elämyksiä. Mitä nyt vähän houkutti ostaa vilkuttava Mao- teemainen taskukello. 😀 Mukaan tarttui vain valtava kasa mandariineja, ja jotain pientä Nathan Streetin kaupoista matkalla metrolle.
Meinasin tikahtua Tarun Facebook- kommenttiin, joten tässä kuva selventämään: Näitä minimandariineja tarkoitin 😀
Once upon a time in Hong Kong 
Sinun täytyy ilmaista itseäsi paremmin!!! 😉
Oli mullaki hauksaa, ko ajattelin niitä minimandariinejä…
Siis hauskaa!
No ilmeisesti täytyy, tästä lähin mietin joka lauseen tarkkaan että mitä niistä saa väännettyä… 😀
aijai ko näytti hyvältä ruuat ja minimandariinit. 😉 mites siellä on muuten menny?
Hyvin on menny, tänään käytiin taas vaihtareiden ja paikallisten kanssa miksatulla hot pot- aterialla, täyttävää! Sunnuntaina näillä näkymin sit ekan kerran Kiinaan, päiväretkelle Shenzeniin, riippuen nyt siitä ehtiikö viisumi perjantaiksi…
Maistuis mulleki nuo minimandariinit! Ja siis todellakin nuo hedelmät, kaksmielinen sisareni saa ajatella ihan mitä haluaa siitä mitä siellä olet nautiskellu..:)
Nuo oli tosi hyviä, ja sain aikamoisen kasan noita reilulla eurolla!
Ekan kuvan perusteella mää en ois päässy tuolta koskaan pois ku niin paljo kaikkea kivaa näyttää olevan :D. Ja söppänä sateenvarjo, sun pitää alkaa käyttämään sitä ihan vaan koriste-esineenä :P.
Tuoltahan tosiaan löytyy kaikkea kuviteltavissa olevaa roinaa 😀